Hyvää iltaa arvoisat lukijat.
Onko oikeasti totta että itsekseen puhuminen on merkki hulluudesta? En usko. Varma en tietenkään voi olla mutta omalla kohdallani koen sen enemmänkin ääneen ajattelemisena. Mahdollisesti kyseistä piirrettä voisi sanoa myös itsensä kanssa keskustelemiseksi. Tai mun tapauksessa usein riitelemiseksi ja nälvimiseksi. Kyllä, mulla on terveet keskustelutavat, tällaiseksi sitä sitten oppii kun on kaksi veljeä ja alistuu kirjallisuuden ihmeelliselle ja kierolle maailmalle jo aivan nuoresta lähtien. Millainen minusta olisi tullutkaan jos olisin enemmän television kun kirjaston tuotteiden kasvattama? Vaikka kyllä telkkarillakin on ollut suuri osansa kulttuurista jolle olen pienestä pitäen altistunut. Kuten myös klassisella (ja kaikenlaisella muullakin) musiikilla.
Näköjään kannattaa kirjoittaa sellaiseen aikaan vuorokaudesta tätä kun ajatus vielä kulkee edes jotenkin, heti tuli jäsennellympää tuotosta.
Viimeiset vaiheet vaihtoonlähdössä:
1) Lomakkeet näillä näkymin palautettu. Kyllä kai niitä vielä jostakin tulee lisää. Ei voi käsittää sitä byrokratian ja paperinpyörityksen määrää kun tähän tarvitaan.
2) Viisuminhakuprosessi pitäisi aloittaa. Joko tänään tai huomenna. Luultavasti vielä tänään.
3) Kurssit joille siis en vieläkään ole ilmoittautunut koska ne ovat viimeisen tiedon mukaan vaihtaneet nimiään tai jotakin. Mutta edelleenkin tällälailla pessimistisen optimistisesti ajattelen että eiköhän tästä jotakin tule. Oliko tässä lauseessa muuten jotakin järkeä?
4) Rahoitus hieman epävarmaa, mutta eiköhän tässä jotakin keksitä.
Huomenna olisi tarkoitus että Maiju, jonka tohtorinväitöskirjasta kandityöni suurin piirtein on lähtöisin, tai ennemmin ehkä sanoisin johdettu, tulee Turkuun ja käy saamiani tuloksia läpi kanssani. Kyllä tästäkin vielä hyvä tulee kunhan valmistuu.
Taas irrationaalisia toisiinsa lähes liittymättömiä jutunpätkiä. Jos haluatte kuulla lisää niin kysykää. Vaikka ette haluaisikaan niin luultavasti saatte ennemmin tai myöhemmin.
Thank you and Good night!
